Kuolemajärvikerho 16.03.05

Kerho kokoontui jälleen Karjalatalon Galleriasalissa, osallistujia oli 29 henkeä. Illan alkajaiseksi paikalla olleet esittäytyivät ja kertoivat kytkentänsä Kuolemajärveen. Paikalla oli sekä Kuolemajärvellä syntyneitä ja asuneita sekä näiden lapsia ja aviopuolisoita.

Illan esitelmän piti Raimo Riikonen aiheenaan Talvisota ja Kuolemajärvi. Illan päätteeksi Pirkko Helminen luki otteita Ässä-rykmentin talvisodan aikaisesta sotapäiväkirjasta ja isänsä, Ässä-rykmentin sotilaan muisteluista. Seuraava muistio perustuu Raimo Riikosen ja Pirkko Helmisen esityksiin ja heiltä saatuun aineistoon.

RAIMO RIIKONEN: TALVISOTA JA KUOLEMAJÄRVI

Sisällysluettelo

  1. Lapsuuden muistoja Kuolemajärven kirkonkylästä
  2. Vieraskirja 1939
  3. Linnoitustyöt
  4. Perustamistehtäviä Kuolemajärvellä
  5. Talvisodan kulku
    1. JR 11 - Ässä-rykmentti Kuolemajärvellä: "Makkarakukkula" ja "Nypykkä"
    2. Joulukuun vastahyökkäys
    3. ErP 7 - Erillinen pataljoona 7
  6. Talvisodan loppuratkaisu

1. Lapsuuden muistoja Kuolemajärven kirkonkylästä

Ensin Raimo Riikonen muisteli lapsuuttaan Kuolemajärven kirkonkylässä. Koska hän oli talvisodan syttyessä vasta 6–vuotias, ovat hänen muistikuvansa tuolta ajalta kovin heppoisia. Raimon isä Väinö Riikonen oli Kuolemajärven suojeluskunnan paikallispäällikkö, joten perheen kotina oli paikallinen suojeluskuntatalo. Raimon isoisä oli kauppias Riikonen, jonka kauppapuoti oli aivan kirkon vieressä. Raimo muisteli, miten hän n. 5–vuotiaana oli naapurin tyttöjen kanssa ostamassa "karkkia" saksalaiselta kauppiaalta (Haase tai Baade?) aivan kotinsa portin tienoilla. Jos hän oli joskus tehnyt tuhmia, sai hän hakea pihan perältä Siperianherne-pensaasta oksan, jolla Raimo sitten sai "huutia". Joskus lapsi ihmetteli, miksei anteeksipyyntö riitä, vaan "risupeli" seurasi välittömästi. Hän ei kuitenkaan muista koskaan saaneen risua aiheetta.

Raimon kotitalossa suojeluskuntatalolla pidettiin myös käräjiä ja hän sai usein istua käräjätuomarin polvella vihreän veran ääressä. Tuomioihin hän ei kuitenkaan päässyt vaikuttamaan. Karjalan kannaksen linnoittajat olivat mieluista seuraa pienelle poikalapselle ja Raimo kulki miesten perässä kuunnellen tarkasti heidän reheviä puheitaan, mikä sai erityisesti hänen äitinsä kauhistumaan. Pysyväksi muistoksi kotikylästä jäi arpi, jonka poika sai laiturin kiven repimään pohkeeseensa. Vielä Raimo muistaa läheiseltä urheilukentältä sekä jalkapallon peluuta että konekivääriharjoittelua. Marraskuussa 1939 Raimo lähti perheensä mukana evakkoon Pyhäsalmen Hautalan kylään, josta 1940 muutettiin Raumalle.

2. Vieraskirja 1939

Lapsuuden kodistaan Kuolemajärveltä Raimo Riikonen on perinyt vieraskirjan, johon hänen vanhempansa ovat kirjanneet tapahtumia kohtalokkaasta syksystä 1939 lähtien. Sieltä löytyy mm. linnoittamiseen ja YH-aikaan liittyviä nimiä, esim. Kaarlo Vaala, N. Hersalo, L. Ravila jne.

"Rajan turva" -keräystoimikunta kokoontui Riikosten kotona suojeluskuntatalolla mm. 10.9.1939. Toimikunnan tehtävänä oli kerätä rahaa linnoittajien muonitusta varten. Vieraskirjan mukaan seuraavat henkilöt olivat läsnä: Laila Riski, Olga Lipponen, Irja Lipponen, Inkeri Nisula, Naimi Vyyryläinen, Sylvi Pystynen, Hilma Muurinen, Martta Matikainen ja Lydia Paturi.

9.10.1939, joka sattui olemaan Raimon 6-vuotissyntymäpäivä, löytyy vieraskirjasta otsikko: "Jännittäviä aikoja elettäessä, suurten asioiden eteen työtä tekemässä." Suojeluskuntatalolla kokoontui ryhmä, joka valmisteli kuolemajärveläisten joukkojen perustamista. Kirjasta löytyy nimien sivulta merkintöjä: kirjuri, päivystysvastaava, lähetti, E.pääll. jne. Mukana olivat seuraavat henkilöt: Väinö Riikonen, Sigfrid Paturi, Siiri Gummerus, Toini Riikonen, Terttu Muurinen, Hilkka Muurinen, Olli Eronen, Eero Pentikäinen, Väinö Hietanen, Armas Nenonen, Sulo Tuusvuori, Ensio Kankaanpää, Uuno Villa, Sylvi Mikkonen, Lilja Tikka, Aili Kirjonen.

3.Linnoitustyöt

Suunnitelmat Karjalan kannaksen linnoittamisesta aloitettiin jo Suomen itsenäistymisen jälkeen. Ennen toista maailmansotaa rakennettu puolustuksen pääasema kulki etelästä Kuolemajärven poikki Kyrönniemeltä Summaan jatkaen sieltä Muolaalle. Talvisodan aikana tätä asemaa alettiin kutsua Mannerheim-linjaksi.

Raimo Riikosen muistiinpanojen mukaan rakennettiin vuosina 1936 - 37 Kuolemajärvelle konekivääripesäkkeitä ja miehistökorsuja seuraaviin kohteisiin:

1 Kyrönniemen ja Kuolemajärven välialueelle (Kyrönniemi – Kuolemajärven eteläkärki, Inkilän kaista, 7 betonivarustusta /uusia)

3 Summan kylän ja Summajoen väliselle alueelle ja esikuntakorsu (Sumajoen pohjoinen mutka – Summajärvi, Summan kaista, n. 4 km, betonivarustus,12 vanhaa))

2 Summajoen – Munasuon välille

9 Leipäsuon asemalta kaakkoon

Useimmat varustukset olivat yksinäisiä, joten eivät voineet tukea toisiaan.

Inkilän – Penttilän sektorilla oli joulukuussa 1939 valmiina 7 betonivarustusta.

Summa – Munasuo – Leipäsuo – sektorilla oli joulukuussa 1939 valmiina 16 betonivarustusta.

 

 

4. Perustamistehtäviä Kuolemajärvellä

Mahdollisen sodan syttymiseen oli valmistauduttu jo ennalta. Esisuoritus- ja liikekannallepanokäskyt (rungot) oli tehty jo vuonna 1938. Sen mukaan perustettiin ilmavalvontaelimiä, yhdistettyjä ilma- ja merivalvontaelimiä ja väestönsuojeluelimiä.

Raimo Riikosen muistiinpanoissa oli seuraavat tiedot suoritushenkilöstöstä Kuolemajärvellä:

- sodanajan paikallisesikunta 10 miestä

- jakoelin 22

Kuolemajärven viestitysalueen viestikeskuksessa toimi 4 henkilöä.

Kuulutusten levittäminen kyläosastojen päälliköille, joiden tehtävänä oli mm. hälyttää ihmiset lukemaan kuulutuksia, oli suunniteltu seuraavasti:

Kylät A 1 – 3: Pihkala, Akkanen, Kirkonkylä, Karjalainen, Seivästö

Kylät B 2: Kaukjärvi, Työppölä, Hopiala, Viuhkola, Siprola, Taipale, Pitkälä, Mellola, Iivanala, Kaukola, Varpurila, Kiskola,

Kylät B 3: Pentikkälä, Ylä-Kirjola, Juvanruukki, Kuolemajärven as., Inkilä, Kipinola, Muurila, Kyrönniemi

Kylät B 4: Kolkkala, Lattula

Kylät B 5: Hatjalahti, Taatila, Näykki, Pahkalahti, Pinnoniemi

Perustamispaikkoina toimivat mm. Kirkonkylän kansakoulu, KanSp:n harjoitustalo, Kuolemajärven nuorisoseurantalo ja Snellmanin huvila.

Aikataulu oli myös suunniteltu ennalta, toiminnoille asetettiin seuraavat takarajat:

- marssivalmius H ja 27.5 tuntia

 

Kuolemajärvelle perustetusta konekiväärikomppaniasta (Kkk) Raimo Riikosen muistiinpanoista löytyy seuraavat tiedot:

Konekiväärikomppania (osasto)

Kokoonpano: 4 upseeria, 28 aliupseeria, 112 A-miestä, 10 B-miestä ( yht. 154 miestä)

Komppanian päällikkönä kapteeni V.Räisänen

viesti-aliupseeri, 3 viestimiestä

mittaus-aliupseeri, 4 mittausmiestä

3 komppanianpäällikön taistelulähettiä

kaasunsuojelu-aliupseeri, 3 kaasunsuojelumiestä

- joukkueenjohtaja

- puolijoukkuejohtajat (2) =6

- taistelulähetit (2) = 6

- Konekivääriryhmä (4) 12

- ryhmänjohtaja (4) 12

- konekivääriampuja (8) 24

- konekiväärimies (8) 24

- konekivääriajoneuvo (4) 12

( Huom. Ei yhtään moottoriajoneuvoa, kuljetukset tapahtuivat hevospelillä.)

Toimitusjoukkue

- komppanianvääpeli A. Tähkäpää

- kirjurilotta Hilma Laukkanen

- kirjurilotta Hilma Muurinen

lääkintäryhmä: lääkintä-aliupseeri, 2 sairaankantajaa

ampumatarvikeryhmä : ase-aliupseeri, aseseppä, 24 patruunan kantajaa, 3 patruuna-ajoneuvoa

toimitusryhmä: talous-aliupseeri

    1. puoliryhmä. kuormasto- ja eläinlääkäri-aliupseeri, muonittaja, 2 keittäjää,
    2. kenttäkeittiö, keittiöajoneuvo

    3. puoliryhmä. suutari, räätäli, 2 muonitus- ja rehuajoneuvoa, tavallinen

ajoneuvo

(Huom. 1 rehuannos hevoselle: 5 kg heiniä ja 6 kg kauroja)

Raimo Riikosen isän, Väinö Riikosen jäämistöstä löytyi koneella kirjoitettu lista Kuolemajärven suojeluskunnan toimitusjoukkueesta.

Kuolemajärven suojeluskunnan toimitusjoukkue

 

Kuolemajärven sk:n toimitusjoukkue

(Väinö Riikosen jäämistöstä löytynyt koneella kirjoitettu lista)

Paikallispäällikkö (yliviivattu lyijykynällä, kirjoitettu Kompp päällikkö)

sk. vääp.jouk. joht. Riikonen Väinö (lyijykynällä merkattu vääpeli)

" vääpeli Karhu Eemil ( sukunimi yliviivattu, korjattu: Reinikainen, II j.j.)

" kers. varajouk " Akkanen Tatu ( lyijykynämerkintä: I J joht)

" " Hukkanen Väinö (lyijykynämerkintä: ? kirjuri)

" lääk alik Inkinen Aaro ( " )

" " Akkanen Juho

Hevosmiehet:

Rouvali Vilho

Pesonen Osakar

Hietanen Johannes

Inkinen Juho

Kontto Anton

Kom. Seitz Nikolai (Johanneksen sk:ssa) (nimi yliviivattu lyijykynällä)

  1. ryhmä (lyijykynämerkintä: I)
  2. Alik. Seitz Yrjö (lyijykynämerkintä: varaj. j.)

    korpr. Lattu Eemil (lyijykynällä lisätty: ryhm. joht )

    stm. Tähkäpää Heimo

    " Matikainen Pentti

    " Pohjolainen Ilmari

    " Kankaanpää Ensio

    " Inkinen Armas

    " Rastas Tauno

    Seilo Uuno (nimi lisätty lyijykynällä)

    " Rouvali Armas

    " Sirkiä Toivo

    " Kontto Arvi (lyijykynämerintä: taist läh.)

  3. ryhmä (lyijykynämerkintä: I)
  4. Alik Kettinen Iivar

    Korp. Inkinen Jalmar ( nimi yliviivattu lyijykynällä)

    Stm. Seilo Uuno ( nimi yliviivattu lyijykynällä)

    " Kiskonen Eino

    " Kirjonen Nikolai ( nimi yliviivattu lyijykynällä)

    " Lerkki Tatu

    " Taatinen Niko (nimi yliviivattu lyijykynällä)

    " Muurinen Aarne

    " Inkinen Eino

    " Mäkeläinen Esa ( nimi yliviivattu lyijykynällä)

    " Muurinen Filemon

    korp Niemelä Väinö (lyijykynämerkintä: vara ryhm.j.)

  5. ryhmä (lisätty: II, ryhmän kaikki nimet yliviivattu lyijykynällä)
  6. Korpr. Muurinen Hannu

    " Montonen Toivo

    " Evesti Anton

    stm. Mahkonen Väinö

    " Anttalainen Mikko

    " Viipuri Väinö

    " Hovi Eemil

    korpr. Muurinen Tatu

    stm. Taatinen Niko? (nimi lisätty myöhemmin lyijykynällä ja sitten yliviivattu)

  7. ryhmä (lisätty lyijykynällä: I 3)

Stm. Sirkiä Eino

" Lukkari Martti

" Muurinen Reino

" " Tenho

" " Toivo

" Tähkäpää "

" Herrala Mauri

" Kukko Yrjö

" Rusi Mauno (lisätty lyijykynällä: tst.läh.)

5. ryhmä ( lisätty lyijykynällä I. 4.)

Korpr. Akkanen Konsta

Stm. Sinkkonen Eero

" Karhu Alvar

" Raatikainen Martti

" " Uuno

" Törne Kelpo

" Tähkäpää Lauri

" Riski Kaarlo

" Kirjonen Kaarlo

 

 

5. Talvisodan kulku

Raimo Riikonen valotti ensin talvisodan kulkua yleisesti: Neuvostoliiton hyökkäystoimet Karjalan kannaksella alkoivat 30.11.39. Neuvostoliiton 7. Armeijan tehtävänä oli ensimmäisessä vaiheessa hyökätä n. kahdessa viikossa Viipurin – Antrean aseman – Hiitolan aseman pääpiirteiselle tasalle. Tältä tasalta piti hyökkäystä jatkaa yhdessä Laatokan pohjoispuolitse hyökkäävän 8. armeijan kanssa länteen Helsingin – Lahden tasalle. Raimo Riikosen esitystä tuki monet selkeät ja havainnolliset kartat.

Kannaksen armeijan tehtävänä oli estää puolustusluonteisesti vihollisen tunkeutuminen maahan kannaksen kautta. Suojajoukkojen tehtävänä pääpuolustuslinjan itäpuolella oli kuluttaa hyökkääjän joukkoja ennen varsinaista taistelukosketusta Mannerheim-linjalla ja hankkia aikaa liikekannallepanolle ja joukkojen keskittämiselle.

Hyökkäyksen painopiste oli Viipurin suunnassa, jossa hyökkäsi vihollisen 19. armeijakunta. Neuvostoliiton armeijan vahvuus oli selvästi suurempi kuin Suomen: Neuvostoliiton 7. armeijassa oli 250 000 miestä, 1500 panssarivaunua, n. 2000 tykkiä, n. 1000 lentokonetta. Kannaksen armeijan vahvuus oli sen sijaan 130 000 miestä, n. 250 tykkiä, sekä yhdelle alistettu lentorykmentti.

Taistelut alkoivat 6.12.1939 pääasemassa, jossa 3. divisioona otti rintamavastuun. Vihollinen pääsi pääaseman tuntumaan 8. – 9.12. Summan – Viipurin tien suunnassa. Talvisodan tärkeimmät sotatapahtumat Kuolemajärvellä olivat Summan taistelut. Raimo Riikonen ei kuitenkaan käsitellyt Summan tapahtumia illan esitelmässään, koska tästä yleisesti tunnetusta taistelusta on paljon kirjallisuutta ja lisäksi aihepiiri on niin laaja, että siitä voisi pitää erillisen esitelmän. Sen sijaan hän keskittyi Erillisen pataljoona 7 (ErP 7) käymiin taisteluihin, Jalkaväkirykmentti 11 (JR 11) taisteluihin ja joulukuun vastahyökkäykseen.

Asemasotaa kesti yli kuukauden ja sen aikana taisteltiin sitkeästi Kuolemajärven alueella esim. "Makkarakukkulalla" ja "Nypykässä". Lisäksi suoritettiin joulukuun vastahyökkäys 23.12.1939.

5.1. ErP 7

Erillinen pataljoona 7 perustettiin 6.10.1939 lähinnä kuolemajärveläisistä miehistä Nuoraassa, lähellä Viipuria. Pataljoona saapui junalla Kuolemajärvelle kohteenaan Inkilän ja Kyrönniemen alue. Täällä miehiä majoitettiin myös kuolemajärveläisten koteihin. Kun puolustuksen valmistelu aloitettiin, pataljoonan tehtävänä oli sytyttää kylät tuleen Inkilässä, Karjalaisissa ja Seivästöllä 3.12. klo 23.15. Suojajoukkojen taisteluihin pataljoona osallistui mm. Uudenkirkon Jukkolassa ja Kuolemajärvellä Ahvinjoella. Sen jälkeen pataljoona siirtyi pääpuolustuslinjalle. Sodan lopulla pataljoona siirtyi Viipurinlahdelle ja sieltä edelleen Virolahdelle.

Erp 7:n sotapäiväkirjoja

ErP 7:n päiväkäsky 31.12.1939, komentaja majuri Sauren

 

 

Erp 7:n sotapäiväkirjoja

ErP 7:n sotapäiväkirjoja

1./ErP 7, 3011.39 – 22.3.40

  1. illalla Sortavalan kylän laitaan
    1. tulitusta mereltä tykistöllä
    1. ryssiä Inossa, laukaustenvaihtoa Meretjärvellä
    1. vaihto 3. komppanian kanssa, lepoon Tervajärvelle
    1. Papinojalla ryssiä
    1. taistelu etuvartiossa, Toivo Siiki kaatui, komppania pataljoonan reserviksi

17.12. vihollinen Lohiojan takamaastossa

    1. vihollinen liikehti Karjalaisten kylässä
    1. komppania lepoon Kipinolaan

22.12. komppania etulinjaan

    1. komppania siirtyi Närjänjärven maastoon
    1. pataljoona siirtyi Lemmenkylän pohjoispuolelle
    1. komppania Työppölänjoelle – vaihto polkupyöröpataljoona (PPP) 5:n kanssa

17.2. komppania irtautui Johanneksen suuntaan ja sieltä Kirkkoniemen kautta Uuraaseen

19.2. Turkinsaareen – Lihaniemen kautta Nuoraalle

ErP 7 alistettiin JR 10:lle

20.2. komppania etulinjaan Ala-Sommeelle

22.2. vihollinen hyökkäsi – tukilinja miehitettiin

26.2. ryssiä murtautui läpi

27.2. tukilinja vallattu

28.1. Rasalahden kylän maastoon

    1. komppania hyökkäsi – tavoite Nisalahti, komppanianpäällikkö ja vänr. Lötjönen haavoittui
    1. torjuttiin ryssän hyökkäys

2./ErP 7 6.10. – 6.12.39

    1. komppania perustettiin Nuoraan kylässä
    1. junalla Nuoraa – Kuolemajärven as, majoitettiin Pentikkälään, josta Ylä-Kirjolaan
    1. rintamavastuu 3. komppanialta Tervajärvi – Muolaanniitty

2.12. Lohiojalle vastaanottoasemalle töihin

    1. klo 23.12 Seivästön, Karjalaisten , Pentikkälän ja Kuolemajärven as:n kylät sytytettiin johdon käskystä
    1. itsenäisyyspäivän juhla

10.12. Lohijoen aseman miehitys

    1. klo 12.20 Lohijoen silta räjäytettiin

klo 12.23 Lohijoen pato räjäytettiin

klo 12.25 vihollinen Lohijoella

klo 18.00 vastahyökkäys Lohijoella

    1. Papinojalle
      1. Närjänjärven länsiranta
    1. Työppölänjoelle
    1. luovutettiin lohko 2./polkupyöräpataljoona 5:lle
    1. Sommeelle

24.2. Ala-Sommeelta Lintumukseen

    1. Lihaniemeen

3./ErP 7 7.10. – 28.5.40

    1. komppania perustettiin Nuoraassa
    1. junalla Nuoraa – Kuolemajärvi
    1. Inkilän kylään, Nuorisosseuran taloon
    1. linnoitustöitä Ahvenjoella, korsu Tervajärvellä
    1. vaihto Sortavalassa 1. komppanian kanssa
    1. vihollinen hyökkäsi kylään, viivytys Seivästölle
    1. viivytys Papinojalle
    1. komppania irtautui Lohiojan läpi
    1. 2. komppania vetäytyi taistellen Anvinojan taakse
    1. komppania etulinjaan Anvinojalle
      1. komppania luovutti Ahvinojan 9./JR 11:lle ja siirtyi Kipinolaan ja täältä divisioonan reserviksi
    1. pataljoonen reserviksi Työppölänjoelle
    1. vaihto 1. komppanian kanssa

18.2. 1.-4.2. Työppölään

    1. Närjän kautta Kukkolankankaalle
    1. Johanneksen aseman kautta Niemelään
    1. jään yli Turkinsaareen ja Piispansaaren kautta Vahvaniemeen
    1. Lihaniemen kautta Nuoraalle

20.2. alistus polkupyöräpataljoona (PPP) 5:lle

    1. Nisalahteen

7.3. Nisalahden pohjoisrannassa hyvin paljon tappioita

14.3. Lahnajärvi – Hujakkala – Virolahti

 

 

ErP 7:n päiväkäsky 31.12.1939, komentaja majuri Sauren

VahvErP 7

31.12.1939

Vahvennetun Erillinen Pataljoona 7:n upseerit, aliupseerit ja miehet

"Kuten esi-isämme usein ennen meitä, seisomme etuvartiossa perivihollistamme ryssää vastaan Uuden Vuoden.

Partiomme ja vartiomme ovat paikoillaan. Varjelemme kansaamme ja sen rauhaa.

Toimintanne, työnne ja vuodatettu veri todistavat, että tuleva vuosi tulee olemaan kansallemme vapauden vuosi.

Tässä mielessä toivotan Teille kaikille Hyvää Uutta Vuotta".

VahvErP 7:n komentaja

Majuri merk H Saure

 

5.2. JR11 - Ässä-rykmentti Kuolemajärvellä

Ässä-rykmentti perustettiin Helsingissä 13.10.1939, sen organisaationimi oli jalkaväenrykmentti 11 (JR 11). Rykmentti koostui lähinnä helsinkiläisistä miehistä, mutta mukana oli myös Itä-Uudenmaan miehiä. Ässä-rykmentti siirrettiin Hatjalahden lohkolle, josta se siirtyi helmikuun puolessa välissä Uuraan, Ylä-Sommeen ja Viipurinlahden kallioisten saarten kautta Säkkijärvelle.

Kuolemajärvellä pataljoonat sijoittuivat seuraavalla tavalla: I pataljoona Pappilanniemelle, II pataljoona Jääkärikodin alueelle ja III pataljoona Eiskolaan. Hatjalahden järven molempiin päihin linnoitettiin pitävät tukikohdat, jotka saivat talvisodassa nimekseen "Makkarakukkula" ja "Nypykkä"

JR 11 - "Makkarakukkula"

"Makkarakukkula" oli n. 600 m pitkä ja 50 m leveä hallitsevan aseman omaava kukkula. Se sijaitsi Työppölän ja Hopialan kylien tuntumassa. Paikka oli 4. komppanian puolustusaluetta eteen työnnetty tukikohta. Sillä oli hallitseva asema joen patoamisen jälkeen. Tukikohdan päällikkönä oli alkuvaiheessa reservin luutnantti Osmo Mattila ja tukikohdassa oli 1 kivääriryhmä, 1 pikakivääriryhmä, ja 1 konekivääriryhmä ja panssaritorjuntatykki. Tukikohtaa linnoitettiin seuraavasti: rakennettiin osuman kestävä tulenjohto- ja viestiasema, sirpaleet kestävä konekivääriasema, 80 metriä pitkä ampuma- ja yhdyshauta, miehistökomero (3 x 3 m), joen toiselle puolelle asetettiin piikkilankaeste.

Taistelut alkoivat 8.12. n. klo 23:n jälkeen.

Kukkulalla kärsittiin vilua ja kiivasta vihollisen tulitusta. Paikka oli 4. komppanian lempilapsi, sitä puolustettiin henkeen ja vereen saakka.

JR 11 - "Nypykkä"

"Nypykkä"- nimistä tukikohtaa kutsuttiin rohkeiden miesten ampumaradaksi. Se sijaitsi Pappilanniemellä Pinnoniemen kylässä, jonka Salmen silta erotti kirkonkylästä. Niemeke oli 3. komppanian aluetta 30.11. alkaen. "Nypykkä" oli myös eteen työnnetty asema. Se linnoitettiin hyvin: puolustukseen rakennettiin kaksi pikakivääriasemaa, jotka yhdistettiin ampumahaudalla. Asemien suojaksi tuotiin Kuolemajärven asemalta ratakiskoja ja uusia tervattuja ratapölkkyjä, piikkilankaesteen asetettiin aseman ympärille hyökkääjää vastaan. Lopuksi jäähän sahattiin railo ja silta räjäytettiin – ehkä liian aikaisin.

Taistelukosketus saatiin 1.12. n. klo 11.00

- 1.12. vihollisen 9 miehen partio liikkeellä

Naapuritukikohta, johon Nypykästä oli yhteishauta, piti puoliansa 17.2. asti.

5.3. Joulukuun vastahyökkäys

II armeijakunnan joulukuun vastahyökkäys:

Tilannekatsauksessa 19.12. todettiin pääaseman kestäneen vihollisen hyökkäykset. Lisävoimia oli keskitetty Muolaanjärven – Summan alueelle, joten tilanne oli edullinen suomalaisten hyökkäykselle. Alueella oli etulinjassa 3 divisioonaa ja kaksi hyökkäysvaunuprikaatia sekä vahva tykistö. Lisäksi alueelle oli siirretty 1 divisioona idästä. Näin tehtiin suunnitelma vastahyökkäyksestä, joka suunnattiin pääaseman eteen kaksipuolisella saarrostuksella, vasemmalla 1. divisioona ja oikealla 6. divisioona. Ensimmäisenä tavoitteena Kaukjärven – Perkjärven tasa. Sivustoilla olevat divisioonat yhtyisivät hyökkäykseen, jota keskellä oleva 5. divisioona sitoisi.

Toteutus 23.12.1939:

Arvioidessa hyökkäyksen epäonnistumista voidaan todeta, että oma tykistömme ja kranaatinheittimemme eivät pystyneet tukemaan hyökkäystä, samoin ilmeni yhteys- ja ammustarvikeongelmia. Vihollinen sen sijaan pystyi sekä tukemaan omiaan tykistöllään että suorittamaan tehokasta tähystystä tähystyspalloillaan. Suomalaiset olivat myös käyttäneet hyökkäyksen valmisteluihin liian vähän aikaa. Koska suomalaisten joukot olivat nimenomaan puolustusjoukkoja, olivat ne näin ollen tottumattomia hyökkäykseen.

Vaikka hyökkäys epäonnistui, paljastui sen aikana kuitenkin vihollisen hyökkäysaie. Tämän vuoksi vihollinen ehkä keskeytti hyökkäyksensä toistaiseksi kannaksella. Hyökkäys loi lisäksi aktiivisuudella uskoa omiin miehiin. Se oli merkki siitä, että uskalletaan jotain eikä vain juosta pakoon. "Laiminlyönnit ja toimettomuus ovat suurempi synti kuin erehtyminen keinojen valinnassa." Hyökkäyksen tappioluvut olivat 4. divisioonan osalta seuraavat: 97 kaatunutta, 174 haavoittunutta, 26 kadonnutta, yhteensä 297 henkeä. Koko hyökkäyksen miestappio oli 1328.

6.Talvisodan ratkaisuvaihe

Talvisodan ratkaisevat sotatoimet Karjalan kannaksella tapahtuivat helmi – maaliskuussa 1940. Hyökkäys alkoi Summan ja Lähteen lohkoilla 11.2. Länsi-kannaksella hyökkäsi 3 armeijakuntaa. Esim. 50. armeijakunnalla oli 460 tykin ja 200 panssarivaunun tuki. Ensimmäinen murto tapahtui Lähteen lohkolla 11.2. iltaan mennessä.

Mannerheim antoi 15.2. II armeijakunnalle käskyn siirtyä väliasemaan. 4. divisioona oli jo 14.2. illalla antanut joukoilleen valmistautumiskäskyn. Sen mukaan ensimmäisessä vaiheessa siirryttäisiin tasalle Humaljoenlahti – Kolkkala – Karhula ja toisessa vaiheessa väliasemaan. JR 12 miehittäisi Humaljoenlahti – Maksalahti – Revonsaari, JR 11 sekä ErP 7 linjan Huunolansaari – Hannukkala – Pukinsaari. 15.2. klo 22.30 divisioonan esikunta antoi kuitenkin käskyn vetäytymisestä suoraan toiseen vaiheen käskettyihin asemiin. Vihollisen häiritsemättä 4. divisioonan joukot jättivät pääasemaan ja marssivat suojauksen turvin 17.2. uuteen puolustusasemaan. Vasta päivän tiedustelulentojen avulla sai vihollinen tiedon suomalaisten vetäytymisestä. Yllätys sekin.

Kymmenen päivän taistelun jälkeen joukot saivat käskyn vetäytyä taka-asemaan. Vihollisjoukot kintereillä aloitettiin vetäytyminen 27.2. Taistelut taka-asemassa olivat äärimmäisen kovat. Suomen rintamanjohto vaati asemien pitämistä ja neuvostojohto omiltaan näyttäviä voittoja, sillä nyt haettiin rauhan solmimiselle edullisia lähtökohtia. Moskovassa allekirjoitettu rauha astui rintamilla voimaan 13.3.1940 klo 11.00. Tällöin joukkomme olivat 15 – 100 km:n päässä rajoiltamme.

Raimo Riikosen mielestä ehkä parhaana talvisodan taistelujen arviona voidaan esittää marsalkka Mannerheimin päiväkäsky n:o 34 14.3.1940, jossa todetaan: "Olen taistellut monilla tantereilla, mutta en ole vielä nähnyt vertaisianne sotureita."

Esitelmässään Raimo Riikonen on käyttänyt mm. seuraavia lähteitä:

Öhnqvist: Minun talvisotani

Hatjalahdelta Viipurin lahdelle

Talvi- ja jatkosodan kartasto

Sota-arkistosta saatua materiaalia

 

PIRKKO HELMINEN: JR11 6.KOMPPANIA, MUISTOJA TALVISODASTA

Illan päätteeksi Pirkko Helminen luki meille otteita Ässä-rykmentin (JR 11) 6. komppanian sotapäiväkirjasta ja isänsä, ässärykmenttiläisen Martti Kokon muistoja talvisodasta. Joulukuun 23.päivänä 1939 käytiin Hatjalahdella, "Makkarakukkulalla" ankaria taisteluja, jolloin komppania kärsi huomattavia tappioita: 25 kaatunutta, 20 haavoittunutta ja 3 kadonnutta. Myöhemmin Hatjalahdella käydyssä taistelussa 5.2.1940 6. komppanian menetykset oli olivat: 2 kaatunutta ja 8 haavoittunutta. Alikersantti Martti Kokko haavoittui kummassakin näissä taisteluissa ollessaan 24 -vuotias. Ässä-rykmentin riveissä oli taistellut useita maamme eturivin urheilijoita ja Helsingin Työväen Nyrkkeilijöiden kääpiösarjalainen Martti Kokko oli nyrkkeilijöistä tunnetuin. Haavoittumiset katkaisivat lupaavan urheilu-uran ja sodan jälkeen "alkoi sitten pitkän leivän taisto", kuten hän muistelussaan toteaa. Martti Kokko on kirjoittanut muistelunsa todennäköisesti vuonna1990 vaimonsa Aili Kokon kuoleman jälkeen. Aili Kokko o.s. Rastas oli kotoisin Kuolemajärven Hatjalahden kylästä. Martti Kokko kuoli vuonna 1999.

JR 11 6. komppanian sotapäiväkirja 23.12.1939

JR 11 6. komppanian sotapäiväkirja 5.2.1940

Ässärykmenttiläisen Martti Kokon sotamuistoja

 

 

JR 11 6. komppania sotapäiväkirja 23.12.1939

Jalkaväkirykmentti 11 6. komppania sotapäiväkirja 23.12.1939

(Sotapäiväkirjan pitäjä res.alik. Leo Kataja, komentoryhmän johtaja)

23.XII 39 klo 7.12 lähti komppania suorittamaan hyökkäystä Makkarakukkulalta itään. Komppania kärsi huomattavia tappioita. Luettelo kaatuneista ja haavoittuneista:

Luettelo kaatuneista:

Kapt. Sumiala Bror

Res. vänr. Arasalo Väinö

Res. kers. Lahdenperä Viljo

Res. alik. Mäkelä Urho

Res. alik. Erkkilä Jalmar

Res. alik. Friman Urho

Res. alik. Pantzar Aaro

Res. alik. Neuvonen Toivo

Res. alik. Suomi Arvo

Korpr. Ekberg Huugo

Stm. Aho Aarne

Stm. Hautamäki Juho

Stm. Niinivirta Olavi

Stm. Nurminen Oiva

Stm. Lagerbom Väinö

Stm. Niemi Ilmari

Stm. Sivonen Viktor

Korpr. Tuominen Klaus

Korpr. Korsoff Vladimir

Stm. Kautto Johannes

Stm. Valtonen Johan

Stm. Halme Eino

Stm. Lehtonen Niilo

Stm. Lehto Väinö

Stm. Vahteri Armas

Haavoittuneet:

Res. kers. Aaltonen Armas

Res. alik. Lehijoki (Lohijoki?) Lauri

Res. alik. Julkunen Eino

Res. alik. Kokko Martti

Stm. Kärkinen Arviid

Stm. Haanpää Toivo

Stm. Karaus Voitto

Korpr. Helström Valo

Korpr. Kaltonen Yrjö

Stm. Hilpinen Risto

Stm. Väänänen Arvo

Stm. Kuusijärvi Erkki

Korpr. Elomaa Viljo

Stm. Laaksonen Eino

Korpr. Kiviranta Pauli

Stm. Leppämäki Vilho

Korpr. Salenius Leo Sakari

Stm. Meyer Eerik Arvid

Stm. Oksanen Karl Ivan

Res. alik. Tilli Veikko

Kadonneet:

Stm. Parvi Erkki

Korpr. Mäkeläinen Aimo

Stm. Hyvönen Hannes

23.XII Tilanneselostus edelliseen hyökkäykseen

Aamulla kello 3.00 saimme käskyn hyökkäykseen ja klo 5.00 olimme valmiina asemissa ja klo 6.30 hyökkäyslähtölinjalla. Ensimmäinen tavoite Makkarakukkula saatiin klo 7.00. Sen jälkeen alkoi hurja hyökkäys klo 7.12, jonka tavoite oli Seppälän aukean koillisreuna. Tykistövalmistelun piti olla ensin, mutta yhteyden katketessa se ei toiminut. II joukkueen, (jonka johtajana oli Res.vänr. Pohjanpiiri) hyökkäyskaistalle sattui pieni metsikkö, jossa vihollisella oli 8 kk, useita pk ja autom. kiv. Katsoin parhaaksi avustaa komentoryhmän kanssa juuri tätä joukkuetta. Käsikran. avulla vallattiin tämä, mutta emme voineet pitää hallussamme, koska vasen sivusta oli pakotettu perääntymään ja oikealla oli vih. Näin jäimme aivan pussiin ja oli pakko perääntyä. Res.vänr. Pohjanpiiri antoi perääntymiskäskyn Makkarakukkulalle noin klo 2.00. Myöskin sieltä oli omat joukot jo aikoja sitten perääntyneet. Juuri tämä joukkue + komentoryhmä kärsi kaikkein suurimman tappion, jonka mukana myös kompp. Päällikkö Kapt. Sumiala kaatui. Vih. oli asemissaan moninkertaisesti ylivoimainen, jota avusti myös 8 hv sekä myös käytti räjähtäviä patruunoita. Kaatuneet ja osaksi haavoittuneet oli pakko jättää sinne. Koska ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia niiden pelastamiseen. (Hyökkäys tapahtui jouluaaton aattona) Uusi kompp. Päällikkö res.ltn.Laurikainen.

==============================================================

 

 

JR 11 6. komppanian sotapäiväkirja 5.2.1940

5. II 40 Tied. vih.

  1. Yön aikana kuulunut ryssän puolelta voimakasta tankkien ja traktorien murinaa, sekä valon tuikkeita näkynyt sieltä täältä.
  2. Yön aikana ryssän tykistö ollut melko rauhallinen. Klo 8.00 alkoi kuulua vasemmalta kovaa tykistötulta. Klo 9.30 alkoi sataa harvakseen kranaatteja meidän lohkollemme ja klo 9.45 siirtyi yhtäkkiä koko keskitys meidän lohkollemme joka oli äärimmäisen voimakas. Noin tunnin keskityksen jälkeen työnsi ryssä 30-miehisen partion jäälle toisten jäädessä rantaan. Partiolla oli mukanaan kaksi kk:ta ym. konetuliaseita, jotka oli suojattu panssarilevyin. Myöhemmin lyötiin ryssät takaisin ja koko niiden suurempi hyökkäysyritys pysäytettiin oman tykistömme avustamana. Ryssiä kaatui jäälle useita, jotka ne kuitenkin saivat myöhemmin melkein kaikki vedettyä omalle puolelleen. Voimakasta tykistötulta kesti klo 13.00 asti, josta se klo 14.00 mennessä jonkin verran harveni ja sen jälkeen alkoi tavanmukainen harva keskitys, jota jatkui lakkaamatta. Tulleiden ammusten lukumäärä nousee yli 10 000 kpl:n ja kalip 3-8 tuumaa. Joukossa oli myös useita srapnelleja, jotka oli täytetty ½ tuuman hauleilla. Keskityksen aikana omat tappiot olivat 2 kaatunutta ja 9 haavoittunutta, sekä lisäksi kk:sta 2 kaatunutta ja 2 haavoittunutta.

Omien kaatuneiden ja haavoittuneiden nimet

Stm. Salonen Kustaa Kaatui

" Juusefsson Ahti "

Res.vänr. Tammio Haavoittui

Kopr. Laine Oiva Haavoittui

" Lempiäinen toivo Haavoittui

" Murto Ilmo Haavoittui

Stm. Jokinen Armas Haavoittui

Stm. Vigren Karl Haavoittui

Stm. Leppänen Niilo Haavoittui

Alik. Kokko Martti II kerran Haavoittui

Ryssien lentokoneet myös toiminnassa aamuhämärästä asti, ampuen kk:lla silloin tällöin asemiamme vastaan.

(Sää. Pilvinen –17 C) L K

 

 

 

Ässärykmenttiläisen Martti Kokon sotamuistoja

Ässärykmenttiläisen Martti Kokon sotamuistoja

Näin vieri liki vuosi vaan 12.10.-39 odotti kotona lappu astua taasen armeijan remmiin. Työväenopisto oli kuudennen komppanian JR11 (Ässä) kokoontumispaikkana. Sain sentään asetakin ja lakin, kaikki muu oli omaa. Alku oli lekoisaa, kun poistuin aina illalla pois opistolta. Vaan koitti päivä kun tuli lähdön hetki Harjun asemalta. Autonajajat olivat hevosmiehinä ja arvaa sen kuinka siinä käy. Ohjasten käyttö ei käy vaan pitää vetää suitsista, että Hevonen pysyy jaloillaan. Niin alkoi YH:n aika Johannes – Kuolemajärvi Hatjalahti- Jääkärikoti tuli asunnoksi, vaan Mähösen myllärin Lempi–vaimon sahti oli hyvää heikonkin ottajan mielestä. Meinasivat jäädä päivystysvuorot tekemättä. Lapiota ei minun tarvinnut käyttää syystä, jonka sepitän toisten. YH loppui, alkoi tosi koitos ja minun kohdallani tuli ensimmäinen haavoittuminen 23.12.-39 Makkarakukkulalla, jonka maastoon jäi moni kaveri. Sain oikeaan munuaiseen luodin, jonka poistuloaukkoa ei vielä ole löydetty. (Epäilen, että tämä luoti tuli KTR4 porukasta, jotka ampuivat lyhyitä jopa tykeillään.) Poistuin haavoittumispaikalta kersantti Aaltosen kanssa, joka sai luodin hartiaan ja kiroili Turun murteellaan koko tykistön helvettiin. JSP:llä tapasin veljeni Veikon, joka oli 5. komppanian sanitäärinä. Hän jätti tuomansa kaverin ja oli lähdössä viemään meitä kahta kenttäsairaalaan. Sain hänet kuitenkin puhuttua, että pärjäämme jalan eteenpäin. Tapasin JSP:llä myös Kaartin aseveikkoni pastori Aulis Havulinnan. Hän sanoi, että olen ensimmäinen meidän kavereista, joka oli saanut osuman. Kenttäsairaalassa ollessamme tuli lähetti, joka kyseli minua ja tavattuaan sanoi, että pastori Havulinna on vainaa. Oli tullut tykistökeskitys ja se vei hänet. Yöllä saimme kuljetuksen sotasairaalaan Rauhaan. Olimme kuin ainakin herrat, tuli ruokaa ja tupakkaa. Taasen seuraavana iltana jatkui matka, nyt junalla. Matkamme pää oli Hämeenlinna. Riihimäellä oli poistuttava junasta suojaan, kun kaveri rupesi pommittamaan. Suojassa siviilit siunailivat, että mitä teiltä puuttuu. Minä olen aina pitänyt letuista, joten niistä mainitsin. Eräs täti lähti heti tekemään niitä, vaan ei kerinnyt tulla takaisin ennen kuin meidät taas kannettiin junaan. Saavuimme Hämeenlinnaan 26.12.-39 ja minut vietiin autolla Ahveniston parantolaan. Siellä oli vastaanotto kun kerran olimme ensimmäiset "sankarit".

Lääkärisetä haki luotia, vaan ei löytänyt. Illalla tuli Joulupukki ja toi lahjoja aika kääröt. Kun olin makean ystävä, vaihtelin kamaani suklaaseen kavereiden kanssa. Haava parani pian, ja lyhyen loman jälkeen lähdin 1.2.-40 jälleen komppaniaa etsimään Hatjalahdelle. Olin kolme vuorokautta esikunnassa kun ei löytynyt opasta etulinjaan. 4.2. pääsin postin hakijan kyydissä korsulle ja iltayöstä kävin tutustumassa linjaan. 5.2. alkoi vanja höökiä jään yli. Jäin pk-miehen kanssa seuraamaan vanjan lähestymistä. Tykistö ja tankit ampuivat linjojamme tovin ja sitten kuului uraa, kun toverit rupesivat tulemaan. Löivät väliin maihin, että tankit saivat ammutuksi, ja niin sain sirpaleen jalkaani. Niin päättyi minun osani etulinjassa. Jälleen sanitäärin kiusaksi, sillä nyt en itse päässyt paljoakaan eteenpäin. Kynnet verissä yritin vetää itseäni pois, mutta voimat ehtyivät. Vaan oli hevosmies, joka raahasi rekeensä ja antoi Pokun juosta tulituksesta huolimatta. JSP, kenttäsairaala ja Rauhan sotasairaala, jossa oli uhkana jalan poisto. Mutta siellä oli ylihoitajana Saariston (As oy Saaristo, Hakaniemessä Työväentalon vieressä) kotitalon tyttö, joka sai puhutuksi hallantilaiselle kirurgille, että tämä yritti hoitaa jalkaani silloin alussa olevalla veto- ja kasvusysteemillä. Ja niin on minulla vieläkin oma jalkani vaikka se välillä reistaileekin. Kiertelin eri sotasairaaloissa aina myöhään syksyyn 40. Olin hommissa pari kuukautta, mutta jo helmikuulla 41 jouduin taas jalan takia sotasairaalaan. Siellä olisin saanut olla ties kuinka kauan, mutta kaverit hommasivat esikunta 8:aan, jossa oli päällikkönä Kaartin entinen komentaja. Makean leivän päiviä oli aika, jonka siellä vietin vuoden 44 loppuun. Vuoden 45 tammikuussa sain luvan astua jälleen Uuteen Suomeen. Siitä alkoi sitten pitkän leivän taisto.

 

Linkkejä:

Ässä-rykmentti 60-vuotias: http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1999/15.lokakuu/assa4199.htm

Ässärykmentin muistomerkki:http://www.taidemuseo.hel.fi/suomi/veisto/veistossivu.html?id=162&sortby=artist

Perustietoa talvisodasta: http://www.mil.fi/perustietoa/talvisota/

Artikkeleita:

Jorma Muurinen: Kuolemajärvi – linnoitushistoriamme päänäyttämöitä, artikkeli Kuolemajärveläinen-lehdessä vuodelta 2001, s. 35 – 39.

Eino Akkanen: Vihollinen tulee, Oi toukokuu 1990, s. 38.

Koskenranta Iivo: Taistelu Karjalaisten kylästä, Oi toukokuu 1990, s. 57 – 59.

 

Muistion laatinut Liisa Vihko