Kaukon muistolle

21.1.96 saimme suruviestin. Kauko Inkinen on poistunut joukostamme. Taas on yksi Inkinen vähemmän.

Kuolemajärven Kirjolan kylässä syntyi Niko Inkisen perheeseen Kauko 5.12.1924. Elit elämäsi nuoruuden päivät kotikarjalassa maanviljelijäperheessä. Tämä ympäristö antoi sinulle virikkeet joihin myöhemmässä elämässä voit nojautua.

Ensimmäinen kosketus sinuun tapahtui "Pienellä kankaalla". Kotikyläni Inkilä oli tasaista maata. Lähin paikka, missä voi laskea mäkeä oli Inkilän ja Kirjolan rajamailla sijaitseva hiekkakuoppa. Siellä me Inkilän pojat kävimme laskemassa mäkeä. Me tapasimme siellä myöskin Kirjolan pokia. Taidettiin siinä käydä pientä "nokkapokkaakin" mutta mitään kaunaa ei välillemme jäänyt.

Niko Inkisen karja kävi syksyisin "Järviniityllä", sama paikka jonka isoisäsi Taavetti Inkisen uurastuksilla saatiin kuivatettua. Meillä oli myöskin siinä lähituntumassa "Läheojasuun" niitty. Meidän karjaa laidunnettiin myöskin siellä. Joskus kohtasimme koska suurin osa matkastamme kulki samaa tietä. Lehmillä tuli joskus erimielisyyksiä ja se paimenpoika, jonka karjan lehmä voitti oli ylpeä.    

Tuli sota tunnetuin seurauksin. Perheesi sai paikan Maskusta. Elämä täytyi alkaa taas uudelta pohjalta. Sota vei parhaat miehet mukaan. Sinäkin jouduit muitten mukana. Sanonta, "Hengissä sieltä selvittiin" pätee myöskin sinuun.

Avioliitto Mirjan kanssa toi elämääsi taas uuden sivun. Vaikeuksista huolimatta kohosi uusi koti Akkoisten mäelle. "Oli oma tupa, oma lupa". Kaksi poikaa, joista voit olla ylpeä. Liekö suvun geenejä?

Vuonna 47 perustettiin Maskuun Karjalaseura. Olit perustamassa sitä. Johtokunnassa ja rahastonhoitajana vaikutit ratkaisevasti seuran toimintaan. Karjalaista voimaa tarvittiin myöskin Maskun kunnalliselämässä. Eri lautakunnissa vaikutit kunnan päätöksiin.

Suoritit elämäntyösi rakennusmiehenä eri rakennusliikkeissä. Työ oli raskasta ja kuluttavaa ja niin se jätti jälkensä myöskin sinuun. Vatsa- ja jalkasairaus vaikeuttivat elämääsi. Inkisten sitkeydellä selvisit kuitenkin eläkeikään. Sait viettää muutaman vuoden vapaana työhuolista.  

 

Oli perustettu Kuolemajärvisäätiö vaalimaan kotipitäjämme henkisiä ja taloudellisia perinteitä. Koska perustajat olivat ikääntyneitä, niin poistumaa tapahtui aika ajoin. Sinunkin vuorosi tuli astua "remmiin". Hallituksen jäsenenä olit vuosikausia mukana toiminnassa. Olin myöskin mukana samassa hallituksessa. Muistan, ne monet kokoukset joissa käsittelimme Kuolemajärveläisten asioita.

Kuka on syntynyt sen myöskin on poistuttava. Näin tuli myöskin sinun vuorosi. Jouduit Turun Radiumkotiin. Kävimme serkkusi Esko Inkisen kanssa sinua katsomassa. Oli silloin selvää, että tilanne oli selkiintynyt. Puhuit hoitotestamentista, että letkuja ei tarvita. Sovittiin, että tulemme viikon päästä uudelleen. Seuraava tapaamispaikka oli Maskun hautausmaa.

Olemme vielä kaikki muut senaikaiset säätiön hallituksen jäsenet elossa. Muistan aina nykyisen puheenjohtaja Kalevi Kettisen sanat. Olimme Kaukon arkun ääressä. Hänen sanansa. Viimeinen kokous on päättynyt.

Hyvä ystäväsi

Leevi Inkinen