Elämää Mikkel Inkisen talossa 20-luvulla

Karjalaiseen tapaan elettiin Mikkelillä vielä silloin suurperheen taloutta. perheenpää oli Mikkel isäntä, joka vaimonsa Katriinan kanssa johti tätä suurperhettä, johon kuuluivat vanhin poika Niklaus ja vaimonsa Loviisa, sekä heidän lapsensa Tauno, Aili, Aimo, Hilkka, Martti, Niilo ja Yrjö.

Toisen Mikkelin pojan Salomonin ja Rosa-vaimon perhe, johon siihen aikaan kuuluivat lapset Oiva, Helvi, Toini, Annikki, Terttu ja Aini, nuoremmat lapset eivät olleet silloin vielä syntyneetkään. Lisäksi naimattomat Mikkelin pojat Juhana-setä ja Mikko-setä ja pitäjän assistentti eli tarkastuskarjakko asui majatalon aikaisissa kammarissa. 

Ida-tytär oli avioitunut Summalle ja Tuomas ja Taavetti nimiset Mikkelin pojat olivat avioituneet ja muuttaneet opettaja vaimojensa kanssa Vätnuorin ja Anttanalaan. Perheen ruokakuntaan kuului päivittäin 22 henkeä. Kaikki eivät saman suuren pöydän ympärille mahtuneetkaan, lapset söivät taikinapytyn kannen päällä, se oli sama pöytä pienille. Nuorimmaiset äitiensä tai Katriina-mummon sylissä, oman syömisen lomassa.

Aamuvarhaisella äijä (=Mikkel) herätti miniät lypsylle ja sytytti tulen hellaan ja kiehautti kahvit. Siitä naiset navettaan, miehet talliin hevosia hoitamaan. Mummo hoiteli säärihaavojaan, ja tytöt auttelivat keittiötöissä. Seitsemän ja kahdeksan välillä oli mummon murkina valmis ja perhe asettui murkinoimaan, siinä saattoi olla puuroa tai velliä, paistettua sianlihaa, ruislimppua, voita ja maitoa. Siitä alkoivat päivän työt. 

Kouluikäiset riensivät opintielle Inkilän kouluun, ja pienimmät pyöriskelivät ison tuvan lattialla leikeissään. Vauvat imetettiin ja vietiin kammariin nukkumaan. Miehet metsätöihin, lumen luontiin, rehunajoon, puun hakkaamiseen.

Kyllä töitä riitti. Naiset kutoivat kankaita, sukkia ja lapasia lapsille. Kehräsivät villat langoiksi, rukki hyrisi tuvassa, ja laulun hyrinä täydensi tunnelmaa. Se oli jokapäiväistä elämää Mikkelin talossa.

Jouluksi miehet teurastivat sian, lampaan ja vasikan. Siitä naisväki valmisti tytenät, paistit, kinkut, monet hyvät herkut. Osa lihoista suolattiin isoon tiinuun. Suolista keitettiin hyvää saippuaa. Piirakoita leivottiin paljon, siinä oli potaattipiirakat, riisipiirakat, marjapiirakat ja piimäpiirakat, sitten vielä vehnästä, lestyleipää ja ruisleipää. Uunista tulevat herkulliset tuoksut levittäytyivät pihalle asti, ja kun tulit tupaan oli vesi kielellä. Mummo tohotteli lapsia vähän kauemmaksi, kun olivat aina tiellä. Joulukuuset haki isä-Salomon (Salu). Se oli suuri kuusi, joka tuotiin tupaan ja laitettiin lakeen kiinni. Pieni kuusi vietiin assistentin kammarin.

Kuusi koristeltiin kauniilla, isoilla paperipäällisillä karamelleillä, omenoilla ja paperilipuilla, jotka olivat pitkässä langassa, se kierteli ympäri kuusta. Ja sitten vielä talikynttilät, jotka (sidottiin) köytettiin kiinni puotinuoralla. Joulu tuli sitten kun tulivat jouluvieraat. Tommi-setä ja Elli-täti Vatnuorista pikku-Sinikka tyttösen kanssa, Taavetti-setä ja Annitäti poikiensa Eskon ja Ilmarin kanssa, se oli aina meistä lapsista hauskaa. Emännille se tiesi paljon ylimääräistä puuhaa. Kammarit lämmitettiin, sänkyvaatteita kannettiin vintiltä ja petejä laitettiin kuntoon.

 

Joulusauna laitettiin lämpiämään aikaisin aamulla, vastat tuotiin orsilta likoamaan pyttyihin. Iltapäivällä alkoi saunominen, lapset ensin mummon kanssa, äidit pesasivat pienemmät lapset, isommat auttoivat toinen toisiaan. Sitten oli miesten vuoro ja viimeisenä navettatöiltään kerinneet naiset. Jouluruoat maistuivat hyvälle, pottilohko ja lohkopiirakat, ohraryynipuurot ja rusinasoppa. Kun kaikki olivat kylläisiä, oli naisilla vielä astioiden peseminen, isommat tytöt kuvasivat ja laittoivat ne paikoilleen hyllyille ja kaappiin. Siten tuli joulupukki, joka oli nurinpäin käännettyyn turkkiin pukeutunut henkilö, hän joka lupas mennä iltatalliin.

Oli hauska saada lahjoja, sukkia, lapasia, suksia, kelkkoja, kaikki kotona tehtyjä. Vain lapset saivat lahjoja siihen aikaan, ja kaikki oli tarpeellista käyttötavaraa. Niistäkin osattiin iloita. Kun oli sukat ja lapaset sovitettu, alkoivat joululaulut ja leikit. Kaikki ottivat osaa niihin. Elli-täti opetti uudet leikit, hän oli etevä laulamaan ja pelehtimään, ja innolla riemuittiin uuvuuksiin asti. Kerran hänkin pukeutui joulupukiksi, turkit päällään, mutta hameen helmat näkyivät turkin alta, ja siihen loppui Toini-tytön usko joulupukkiin. Kuusen karamellit houkuttelivat maistamaan niitä, vaikka se oli ankarasti kielletty asia. Isot pojat pistivät pienemmät asialle ja salassa aikuisilta otettiin muutama karamelli, jotka jaettiin moneen osaan ja näin saatiin maistella kiellettyä hedelmää. Paperit jätettiin riippumaan oksalle, näytti kuin niissä olisi ollut karamellit sisällä. Eikä kukaan huomannut, sitä.

Kuusen ympärillä oli lystiä leikkiä ja heittäytyä välille pitkälleen sen alle. Ei ollut kaatumisen pelkoa, riippuihan se katossa kiinni. jouluaatto hiljeni vähitellen ja väki kävi levolle lämpimiin kammareihin ja osa tuvan lattialle.

Aamulla varhain lähdettiin joulukirkkoon, jonne oli matkaa noin 10 km. Aina valjastettiin kaksi hevosta rekien eteen ja mummon johdolla reet täyttyivät aikuisista ja lapsista. Toinen hevonen sai kulkuset ja toiselle laitettiin aisakello. Somasti ne kilisivät hevosten juostessa. kaikki eivät mahtuneet omien hevosten kyytiin, vaan kerrankin Toini-tyttö pääsi naapurin Vihtorin juoksija humman kyytiin. Paluumatkalla ajettiin tavan mukaan kilpaa, ja kyllä Vihtorin hevonen kiiti pitkin Kuolemajärven jäätä, kaikkien muiden hevosten ohi ja ensimmäisenä kiipesi Pentikkälän rannalle ja kohti Inkilää. Pieni tyttö oli riemuissaan ja ylpeä siitä että, sai olla parhaan juoksijan kyydissä.

Joulupäivää vietettiin syöden, leikkien ja leväten, mutta tahvana tulivat Summalta lidatäti ja Ville-setä Helvin ja.Martan kanssa sukuloimaan. Äiti ja isä (Rosa ja Salu) lähtivät Kirjolaan sukuloimaan äidin kotitaloon. Joulun aika oli odotettua, kaikkine sukulaisineen ja vierailuineen, usein niitä muistelee kaipauksella.

Näitä kertoi Toini-sisko Kaarinalle v. 1996.

 

 
Katriina Inkinen miniöineen 1933