Tarmokas pikkutilallinen I-III

¨

Kirjoitus otettu vuonna 1914 ilmestyneen Pellerwo-lehden elokuun numerosta.

Tarmokas pikkutilallinen

Aina silloin tällöin olen huomannut Pellerwon kertowan tarmokkaista maamiehistä, yksityisistä pikkutilallisista, ja siitä, miten he oman tarmonsa ja tuntonsa sekä osuuskuntansa awulla owat parantaneet talouttaan sekä elinympäristöään. 

Jospa minäkin toisin näkywille erään tällaisen miehen ja hänen työnsä, sillä sen hänkin mielestäni hywin ansaitsee. Hän on Karjalan kannakselta,  jossa talonpoika tekee weltosti maatyötä muun Suomen maanmiehiin werraten. ja jossa suurelle osalle maamiehiä on paljon mielusempaa kaikenlainen rahdinajo luin maatyö. Sitä suuremmalla syyllä kerron hänestä näyttääkseni, että on niitä täälläkin jo pikkutilallisia, jotka  wiime aikoina osuuskassalain awulla owat innostuneet maanwiljelykseen ja uudempien wiljelystapojen awulla alkaneet ottaa maasta runsaita satoja. 

Kuwa 1. Osa Taavetti Inkisen kaiwamaa kanawaa.

Kuwa 3. Toista kilometriä pitkiä sarkoja.

 

Onpa jo niinkin sitkeitä raatajia, kestäwiä maanmuokkaajia, että woin huoleti sanoa heille saatawan etsiä wertaista miestä mistä hywänsä muualta Suomesta. 

Parikymmentä wuotta takaperin oli Kuolemajärwellä, Karjalaistenkylän lähellä,  matalanpuoleinen Karjalaistenjärwi. Sen ympärillä oliwat laajat, wetelät suot, joilla kulkemaan wain suksilla. 

Kolme pikkutilallista Gabriel Hietanen, Jaakko ja Taawetti Inkinen päättiwät silloin yhteisesti kaiwaa ojan Karjalaistenjärwestä mereen ja kuiwata koko järwen. Yhteistyötä kesti 10 wuotta. Silloin kyllästyiwät jo puuhaan muut paitsi Taawetti Inkinen, sillä työ näytti turhalta, liialliselta ja toiwottomalta. Mutta Taawetti Inkinen jatkoi yksin ojankaiwuaan sitä sitkeämmin. Nyt 20 wuoden sitkeän työn perästä on Inkinen saawuttanut päämääränsä. Karjalaistenjärwi on kuiwa ja Inkisellä siinä 68 ha hywää heinämaata. Nykyään ojitetaan jo järwen pohjaa.

Mutta minkä waiwan mainittu pikkuwiljelijä on saanut kestää, näkee kai osapuilleen seuraawasta kuwasta. Siinä on walokuwattuna Inkisen kaiwamaa kanawaa. Tällaista kanawaa on 1½ km pitkältä ja on se päältä 4 metrin ja pohjasta metrin lewyinen sekä 2 metriä sywä. Pitkiä matkoja on Inkinen saanut muurata kiwestä kanawan seinämiä, kuten kuwan wasemmanpuoleisesta siwusta näkyykin. Työhönsä hän sai tosin 1000 markan suuruisen waltionawun, mutta kanawa on maksanut hänelle wähintään 10000 mk Ja tämän kanawan saamiseksi on hän lisäksi itse 20 wuoden aikana suurimman osan kesästä kuluttanut - saipa siellä jo kerran kylmettymisestä ankaran taudinkin.

Paitsi itselleen, tuotti Inkinen työllään arwaamattoman hyödyn järwen rantasoiden omistajillekin. Entiset laajat wetelät suot owat nyt ihanina wiljelysmaina. Asiantuntijat sanowat niitä kannaksen suurimmiksi suowiljelyksiksi. Seuraawissa kuwissa esitän osia tästä suowiljelyksestä.

Kuwa 2. Useiden kilometrien ala suoviljelystä.

Kuwa 4. Huotarin ja Korwenperän suot