Toisen polven karjalaisuutta: Sadan laulun Inkisen Matti

Mietteitä v. 1988 (Karjala-lehdestä)

Sadan laulun Inkisen Matti

Raisiolainen laulaja ja säveltäjä Matti Inkinen, on myös tekstintekijä sekä valmis mielisairaanhoitaja. 

Sanavalmiuteni, huumorin tajuni ja musikaalisuuteni ovat kuolemajärveläistä perintöä, uuden sinkkulevyn nyt keväällä julkaiseva monipuolinen Matti tulkitsi. 

Matti Inkinen kuvaa kuulua isoisän isäänsä Taavetti Inkistä Kuolemanjärvellä tämän vuosisadan alussa. 

Taavetti ei ollutkaan ihan tavallinen unholaan jäänyt kansanmies. Vaan harvinaisen sitkeä virallisin kunnianosoituksin ja patsainkin palkittu uudisraivaaja. 

Omalta osaltaan Taavetti puski suonraivaustöissään Karjalan historiaa. Talvisodan aikainen Mannerheim-linja kulki juuri Taavetti Inkisen aukomien urien kohdalta. 

Sitkeän voimamiehen suurtyö oli laskea Kotilammen alue, mm. 68 hehtaaria lietealuetta ympäristöineen soineen päivineen kuivaksi. Taavetti yksin lopetti työn. Vesi alkoi virrata Kotilammesta mereen. Lampi oli kuivana 1912. Peltoa, viljeltyä maata saatiin raivatuksi kokonaista 247 hehtaaria. 

Taavi sai silloisen 1000 markan valtionpalkinnon sisukkaasta urakastaan. Pystytettiinpä hänen kunniakseen Kuolemajärven karjalaistenkylän Soitunmäelle patsas. Se olikin ensimmäinen maanraivaajalle pystytetty muistomerkki Suomessa. Paljastustilaisuus juhlallisuuksineen oli 15. kesäkuuta 1929. 

Taavetin poika, Nikodemus, Inkisen Matin Maskuun haudattu isoisä piti kiitospuheen. Taavetin työn sankaruutta ylistettiin ja verrattiin hellittämättömiin ponnistuksiin inhimillisen raadannan pitkällä saralla kuuluvaksi. 

Että sellainen se pappa oli. Kuulemma kettingit on viety, mutta karjalaisturistien mukaan patsas on yhä paikallaan, Matti valistaa. Tästä urheasta Taavetista löytyy maininta myös Matin useista karjalaiskirjoista. 

Kirjarakkaus ja lukuhulluus, ne Matti selittää myös kuolemajärveläisen Kauko, 63, isänsä perinnöksi. Kauko Inkisen perhe asettui Maskun Akkoisten kylään. Matti pojasta se onkin nimenomaan evakkokarjalaisten asutusta. 

Luontaista luomista 

Sitä on monipuolisuudestaan kiitetyn Matti Inkisen sävellys ja sanoitustyö. Viimeksi jouluna hänen töitään, lastenlaulujakin kuultiin telkkarista. Matti oli myös musikaalinen dynamo parisen vuotta sitten valmistuneessa Waltarin Suuri Illusioni elokuvaversiossa. Nuori mies lennätettiin Pariisiin saakka filmikuvauksiin ja Matti lauloi omatekemää lauluaan: Minä pyörin ja hyörin leijailen purppurapilvissä haaveiden svengaa paitsi leffateattereissa myös sinkulla. 

Tuolloin yhteensä 9 vuotta rokkia ja poppia soittanut Inkisen Matin ja raisiolaisnuorten bändi Sig oli vielä koossa ja keikkaili ahkeraan. 

Nyt Matti jatkaa lähinnä yksin, tosin samassa levy-yhtiössä. Tämän kevään sinkun nimi on Pikku enkeli ja Neiti Taito. Rytmikäs Hyvää syntymäpäivää valmistui pari syksyä sitten. Yhteensä Matti sanoo tehneensä tähän asti yli sata laulua. 

Eli niihin on pantu kaikki mahdollinen. Se vain on minussa. En osaa olla tekemättäkään. Ne vaan pulppuavat ja suhteellisen helpostikin, sanoittaja, säveltäjä ja laulaja myöntää mutkattomaan, korostamattomaan tyyliinsä. Ja lisää, että erikoisesti lapsille on tosi kiva tehdä kunnon kuultavaa. Haaveena on myös vetäistä kunnon rokit tai musiikkia toivelistaltakin Turun Kuolemajärviseuran juhlissa. Idea on valmis, niin ikään kuolemajärviverinen muusikko Pedro Hietanen, toteutuksen toinen osapuoli, ja Matti Inkinen sovittelevat yhä kiireisiä vapaa-aikojaan yhteen. Eli kerran vielä tuumasta tositoimeen, isäpappojenkin kunniaksi.

Syvempi perspektiivi

Ammattimuusikkonakin lukujensa välissä itsensä elättänyt Matti valmistui mielisairaanhoitajaksi. Matti koki jo opiskeluaikoinaan elämän spektrin salattuja puolia mm. Uudenkaupungin mielisairaalassa harjoittelijana. Hän oppi toisenlaista ihmistuntemusta, ja miettii luovana taiteilijanakin yhä toiselta tasolta ihmiskontaktien ja kohtaloiden syitä seurauksineen. Juuri empatia ja suvaitsevaisuus tuntuvat olevan symppikseksi usein kutsutun Inksun valtteja. Hoitoalan koulutus ja mm. lasten vastaanottokodeissa työskenteleminen ovat niitä vain jalostaneet. Tämmöiseen kotiin on nyt oman vauvankin hyvä tulla. 

Onneksi Suomessa on päästy pois ankaran ahdasmielisyyden aiheuttamasta hysteriasta ja rajatapauksista, Matti tilittää hoitokenttää 80-luvun lopun lääkärilausumista. 

Toistaiseksi Matti on vaihtanut päivätyönsä ystäväpoikien videomaahantuontiliikkeeseen. On mukavampi työaika, vapautta enemmän, palkkaa, työpaikka kotinurkalla. Matti keksii myös iskeviä, myyviä tekstejä ja myöntää kaikin tavoin saavansa käyttää luovuuttaan tässäkin työssä. Viihde ja sen tosissaan tekeminen on tärkeää. Inkisen Matille koko elämä on eräänlaista taiteentekemistä: Kun aina keksii uutta, ei ehdi pitkästyä. 

Suvun vaikutus

Matti aprikoi karjalaisuutta itsessään. Perinneketjun vaikutusta hän itse ei omassa monipuolisessa, vauhdikkaan luovassa elämässään koe enää järin voimakkaana. Lapsena hän säästyi mm. uhoavilta kroonisilta sotakertomuksilta. Tosin joskus hoitotyössä ne tulivat järkyttävän ylipääsemättöminä joillakin potilailla esiin. Kivaa kodin perua karjalaisuudessa on ainakin sellainen empaattisuus, arjesta iloitseminen. 

Olen avoin. Mutta silti sopivasti harjakset pystyssä, moderniksi runoilijaksikin kuvattu Matti pohtii. 

Kati Peiponen