Takaisin Karjalaan. Karjalan perintö

Takaisin Karjalaan

Olen kunnailla Karjalan, ollut eloni kauneimmat hetket. Lapsuuden leikit armaat, kaikki poissa nyt on. Koti Karjalan laulun maan, sota myrsky kun aaltonsa heiotti. jäi koti, rakkaat muistot, - näitä unhoita konsanaan en.

Olen vierasna täällä, vaan koti Karjala mulle on yksin. Kunnaille sen jos kerran vielä mä pääsisin. Aina kunnailla Karjalan, missä helkkyen laulut soi silloin. Suruksi nyt se vaihtui, kaipuuksi kotihin.

Vierumäellä VIIIII 1945 K.I.

Kauko Inkinen on tämän runon kirjoittanut sotasairaalassa ollessaan.

Kauko kotiraunioilla v. 1993 Kirjolassa
 

Karjalan perintö

Karjalaan mä usein kaipaan kotimaahan laulujen. Muistan kuinka entisaikaan siellä lapsena astelin. Lehvikössä käki kukkui elon aikaa laskien. Ilta tyyntyi joki nukkui etäisyyteen virraten. Virranneet on myöskin vuodet monet muistot kalvenneet. Sydämeeni lohdun tuoden ovat kauneimmat säilyneet. Kaihoisaksi Uypi mieli Karjalaa kun muistelen. Kanteleesta katkes kieli Yössä

Muistan kuinka ennen taatto tarttui auran kurkehen. Muistan kuinka sankka saatto lähti kirkolle soutaen, Karskossa ristin alla monet rakkaat levon sai. Minä kuljen maailmalla mutta kaipaan sinne ain. Muta sainhan lahjat suuret laulut laajan Karjalan. Niissä säilyy heimon juuret niitä lapsille opetan. Karjalaisten laulu aina kautta aikain kajahtaa. Laulajaa ei muistot paina kannel murheen vaientaa 

  
Kauko kotiraunioilla v. 1993 Kirjolassa