Edellinen Sisällys Seuraava


Kummitätini Toini

Kummitätini Toini Kipinoisen muistoksi

Kummitätini Toini oli iloinen, elämänmyönteinen ihminen. Muistan lapsuudestani, miten mukavaa oli, kun kirjoitit minulle kerran kirjeen, jossa karjalan murteella kerroit kuulumisia. Mieleeni on jäänyt, kun lopetit kirjeen sanoilla, että "kello näyttääkii oleva jo nii paljo, ett pittää ruveta keittelemmää Hannulle pottuloita, sill hää tulloo pian töist kottii."

Lapsena kävin usein vanhempieni kanssa Maariassa, kuten silloin meillä kotona sanottiin, kun kävimme Toinilla ja Hannulla kylässä. Matka tehtiin sen ajan tavan mukaan junalla, Auran asemalta Maarian pysäkille. Matkan pysäkiltä juoksin Toinin luo oikopolkua pitkin niin nopeasti kuin vain jaksoin. Oli mukava ehtiä ensimmäisenä perille ilmoittamaan, että nyt tullaan.

Vastaanotto oli aina iloinen ja sydämellinen. Hannu oli jo lämmittänyt saunan ratapölleillä polttavan kuumaksi lauantaisaunomista varten. Olimme aina yötä ja seuraavana päivänä lähdimme kotiin. Usein kävi niin, että Toini pyysi, että jäisin heille muutamaksi päiväksi ja tottahan minä mielelläni jäin.

Hannu oli päivisin töissä ja Anneli ja Juhani koulussa, Toini teki kotiaskareita ja minä seurasin ja yritin olla apuna. Mieleeni on jäänyt elävästi tapaus, kun kävimme Hännisen Tiltalta hakemassa tinkimaitoa. Minä en lapsena juonut maitoa, join piimää ja sitä myytiin silloin Maarian "Oskarissa" suoraan pulloihin. Olimme ostaneet patenttikorkkipulloon piimää ja paluumatkalla poikkesimme Hänniselle täyttämään maitohinkkiä. Minä kannoin piimäpulloa, mutta olin vähän kömpelö ja pudotin vahingossa piimäpullon Hännisen rappusille ja pullo särkyi. Minua tietenkin harmitti, että näin kävi, mutta Toini leppoisaan ja rauhalliseen tapaan sanoi, että ei se mitään, haetaan uusi piimäpullo.

Hännisen väki ihmetteli, että miksi minä en juo maitoa. Kerroin, että kun minulle ei ole vatsassa sitä maitokammaria, on vain piimäkammari. Toini muisteli usein jälkeenpäin sitä minun piimäkammariani.

Mieleeni on jäänyt elävästi ne kerrat, kun vierailit Karviaisissa ollessani lapsi. Aina tuli vauhtia ja väriä arkiseen elämään.

Kun vietit Hannun kanssa eläkepäiviä kerrostalossa Liedon kirkolla, oli miellyttävä vierailla luonanne. Teillä oli kaunis koti ja mahtava näköala yli muiden rakennusten, kauas varsinaissuomalaisten hyvin hoidettujen peltojen yli. Vieraanvaraisuutenne oli aina runsasta ja tunnelma lämmin.

Kun joulun jälkeen viime vuoden lopulla olimme viettämässä kodissasi 80-vuotispäivääsi, joka oli jo tosin aikaisemmin syksyllä, säilyy muistoissani iäti. Samoin kuten tammikuun 12., jolloin Toinin nimipäivänä vierailit 50-vuotispäivilläni kodissamme Kyrössä. Kiitos Kaarinalle ja Joelille, kun olitte niin huomaavaisia ja otitte Toinin mukaanne.

Tapaaminen jäi viimeiseksemme, silloin olit vielä melko hyväkuntoinen. Muistelit lapsuuttasi Karjalassa, nauru ja itku vuorottelivat iloisten ja ikävien asioiden muisteloiden mukaan.

Aurinkoinen, iloinen ja herkkä luonteesi pysyy mielessämme, iloinen naurusi kuuluu vielä korvissamme, vaikka emme enää voi puristaa kättäsi.

Kiitos Toini.

Heikki