Edellinen Sisällys Seuraava


Historiallinen retki Kuolemajärvelle 2/2

Muistomerkillä
Muistomerkillä 22.8.97. Suvun ja Etelä-Karjalan Maaseutukeskuksen edustajat
Matkamme reitti kulki Johanneksen, Koiviston ja Muurilan kautta "äijän ojalle" Ahvijoelle, jossa pysähdyimme ja matkustajat kuvasivat ojaa sekä kuuluisaa Mannerheim-linjaa! Ihmetysten ja näkemänsä jälkeen matka jatkui kohti juhlapaikkaa Soitunmäkeä. Siellä jo "ryhmäni" odotti kyläläisten ympäröimänä. Patsas oli paikallaan pylväskivineen, kettinkeineen. Kaikki oli valmista, juhlahetki saattoi alkaa.

Airuet Eeva Muurinen ja Heimo Lietepohja olivat paikoillaan airutnauhoineen, sukuseuran lippua kantoi Taavetin tyttärenpojanpoika Pekka Muurinen airuinaan sukuseuran pukuihin pukeutuneet Sinikka Heininen ja Kaarina Hannula.

Tilaisuus alkoi laululla "Työ Suomen hyväks uhratkaamme". Muistosanat esitti pj. Kaarina Hannula, sukuseuran kukat laskivat Annikki Inkinen ja Tellervo Lietepohja, Aapo Inkisen kirjoittaman runon "Uutisraivaajille" esitti Aapon veljentytär Alli Inkinen. Runo on sama, jonka Aapo Inkinen itse esitti 15.6.1929 muistopatsaan paljastustilaisuudessa.

Tämän jälkeen oli puheenvuoro Etelä-Karjalan Maaseutukeskuksen edustajilla. Taavetti Inkisen raivaajatyöhön ja muistomerkkiin liittyvän puheen piti maataloussäätiön sihteeri Jukka Niemi, kukkalaitteen laski maatalouskeskuksen toiminnanjohtaja Reino Huotilainen.

Sitten seurasi ohjelmassa avustustodistuskansion luovutus Inkisen Sukuseuralle muistomerkin kunnostamiseen (3.000 mk), jonka luovutuspuheen piti Etelä-Karjalan maataloussäätiön puheenjohtaja Antti Ahtiainen, sukuseuran puolesta lahjoituksen vastaanotti pj. Kaarina Hannula esittäen kiitokset seuran ja muistomerkin osaksi tulleesta huomiosta (sukuseurahan on kunnostanut muistomerkin vuosina 1993-1996).

Yhdessä lauletun Karjalaisten laulun jälkeen puheenjohtaja esitti kiitokset maatalouskeskuksen, lehdistön edustajille, sukuseuran jäsenille, matkaseurueelle sekä paikallisväestölle osallistumisesta tähän arvokkaaseen juhlahetkeen. Tilaisuuden päätteeksi sukuseura tarjosi kaikille läsnä olleille piirakkakahvit, jotka maistuivat erinomaisesti taivaan alla, auringon paistaessa.

Matkaseurueella alkoi majoittuminen Karjalaisten kylään kahteen omakotitaloon. Ensimmäisen kerran lähtömme jälkeen . 1944 kesäkuussa. Neljä meistä majoittui ns. "Patsasherran" ja rouva Valentiinan kotiin Soitunmäellä. Muut ryhmäläiset majoittuivat Liisa-rouvan kotiin Kokkomäen alapuolelle. Olin käynyt aikaisemmin tutustumassa tiloihin Uutun Huugon kanssa ja totesimme kodin kelvollisiksi yösijoiksi. Päiväthän retkeilimme kotikylissä. Näin jäivät pois bussimatkat Johannekseen tai Uudenkirkon Lautarantaan.

Rouvat Liisa ja Valentiina olivat ystävällisiä ja vieraanvaraisia eikä muutakaan moittimista pahemmin ollut. Liisa-rouva keitti perunoita ison kattilallisen, vaikka Esko keitti "muusit ja soosit" ja kaikki maistui hyvälle ja vatsat täyttyivät. Kahvia ja teetä juotiin iltaisin, laulettiin ja seurusteltiin.

Liisan vävy lämmitti saunan lauantai-iltana, kyllä oli iso kiuas ja hyvät löylyt, vastakin oli ja sillä vihdoimme kylkiämme ja toinen toisemme selkiä. Sitten istuskeltiin seinustoilla, liinoilla katetuilla penkeillä, kuivattelimme itseämme, haasteltiin ja nautittiin siitä ainutlaatuisesta hetkestä.

Retkipäivien aikana tutustuimme Akkalan, Kirjolan, Inkilän ja Karjalaisten kyliin, kävimme uimassa Kipinolan järvessä ja ihailemassa Lautarannan hietikoita.

Lähtöaamuna kyläläiset tulivat hyvästelemään ja toivottivat meidät tervetulleiksi taas ensi kesänä. Yöpyminen Karjalaisten kylässä koettiin ryhmän taholtakin myönteisenä kokemuksena. Ensi kesänä mennään taas - jos Luoja sen suo. KH

Eväät maistuivat Inkilässä, Pohjakylän Simon Jalmarin kodin nurkalla. Idyllinen hetki pihapiirissä, Liisa ja tyttären lapset.
Eväät maistuivat Inkilässä,
Pohjakylän Simon Jalmarin kodin nurkalla
Idyllinen hetki pihapiirissä, Liisa ja tyttären lapset