Edellinen Sisällys Seuraava

Uutisraivaajalle

Taavetti Inkis-vainajan muistopatsaan paljastustilaisuuteen 15.6.1929

Maanraatajan on raskas elon työ,
ja usein hänet yllättääpi yö.
Kun aamuaurinkoinen tekee terää,
niin raatajakin uusin voimin herää.

Hän kirveeseen ja kuokkahansa käyden
taas nostaa multaa lapionsa täyden.
Kun hikihelmet poskipäätä valaa,
niin aukee suosta uutta pellon alaa.

Maa liejuinen ja rämeikkö sen peittää,
tää tekis monen miehen mieli heittää.
Kun toiset väsyi, vaikerteli illoin,
hän ojain ääriviivat laittoi silloin.

Kun kansa hälle ivanaurun heittää,
ei katsettaan hän silti tahdo peittää.
Hän yksin kulkee sortumatta tietään,
ja kohti merta aavaa ojaa viedään.

Ei leikkien voi maasta vuolla kultaa,
vaan vainiolle täytyy luoda multaa.
On lammikkoihin kaivettava ojat,
näin urhoin haamut haastaa meille, pojat.

Suomalaiset, karjalaiset, kaikki maa,
katsokaa: mit' miehuus, kunto aikaan saa.
Miss' ennen kalastajan ruuhi kiikkuu,
siell' heinämies nyt viikatteineen liikkuu.

Kirjoittanut Aapo Inkinen