Edellinen Sisällys Seuraava


Vanhan kansan sääennustuksia

Kirjoitan tätä marraskuun ankeassa harmaudessa ja yritän löytää Kustaa Vilkunan kirjasta Vuotuinen ajantieto jotakin viitteitä siitä, että marraskuun synkkyys ja kosteus tietäisi valkeaa joulua ja kohtuullisia kelejä tulevaksi talveksi.

Uskotaan, että marraskuun talvi ei kestä, mutta sen sijaan uskotaan lokakuun ja joulukuun talvien kestävän. Marraskuun pakkasien katsotaan ennustavan leutoa talvea tai ainakin lauhaa kynttilänpäivään asti. Ennen vanhaan marraskuu on ollut kiireistä verkkolankojen kehruukautta ja pyydysten kudonta-aikaa. Suuret talvinuotat piti saada valmiiksi Antin päivään mennessä (30.11.).

Uskottiin marraskuussa valmistettujen pyydysten olevan lujia. Marraskuun puuta on myös pidetty lujana lahoamista vastaan, joten rakennushirret pyrittiin kaatamaan tällöin. Pyhäinpäivän aikaan paistava aurinko tietää yhtä aurinkoista päivää kohden yhdeksää poutapäivää kesällä. Pienikin auringonpilkistys pyhäinpäivän ja joulun välissä ennustaa kaunista kesää. Vapaana lainehtivat vedet ennustavat varhaista jäiden lähtöä: "Jos järvi aaltoaa pyhäinmiesten päivänä, aaltoaa se Jyrkinäkin."

Martinpäivä on myös ollut kansanennustuksissa keskeinen. Maan jäätyminen on ollut Martin tehtäviä: "Martti maita vahvistaapi." "Jos Martti paukkuu, niin tammi tiukkuu", siis kylmä Martti ennustaa leutoa sydäntalvea. Ja mitä pikemmin Martin pakkasten jälkeen tulee suojasää, sitä suotuisammin kevään uskotaan tulevan.

Mutta olipa naisten nimipäivillä myös sääennustusten laadinnassa paikkansa, sillä kukapa ei muistaisi Liisan liukkaita ja Kaisan kaljamia. "Kun ei pidä Liisa liukkaita eikä Kaisa kaljamia, niin ei ole hyvä leipävuosi tulevana vuotena." Myös Klemetin päivältä (23.11.) on odotettu samoja suojasäitä kun Liisalta ja Kaisalta. "Katrinan liukkaat ja lemetin luikkaat kun ovat olleet, niin sitten ala vuottaa joulua." Kaisan päivänä pitäisi aina olla suojasää. Suojasää ennustaa leutoa talvea ja hyvää vuodentuloa. Samoin kaunista jouluun asti. Kaisan päivänä ja jouluna sanotaan olevan samanlainen sää. Toisaalta on myös sanottu "Kun Kattina kapsaa, niin jouluna napsaa" tai "Kun Kaarina kilisteleiksee, niin jouluna tienoot vettä valuu". Tuisku tietää kukkatoukojen menetystä. Samoin kun ennen Kaisan päivää lumi menee aidan raosta, niin se lumi ennen joulua myllyn ruuhesta juoksee.

Antin päivästä on sanottu, että "selkeetä Antin päivää seuraa tasainen talvi, mutta pilvistä epätasainen." Ennen Anttia sattuneet pakkaset taas ennustavat vanhan kansan mielestä helppoa eli siis lauhaa talvea. " Antin päivän pakkanen tekee suojatalven ja ruman kevään". Koivistolla on sanottu: "Antti jos on ankara, niin joulu on joutava."

Säätä ennustettaessa alkutalven säillä ei ole ollut samaa mielenkiintoa kuin sydän- ja kevättalven ilmoilla. Joulukuu on jäänyt lähes ilman mainintaa kansanomaisessa sääperinteessä. Enteet alkavat jouluviikosta. Jos joulukuussa on kovat pakkaset, niin ne päivänpalautuksella kuolevat pesäänsä. Tulee siis leuto sydäntalvi. Leuto joulukuu tietää taas maaliskuisia pakkasia.

Heinjokelaiset sanoivat Tuomaan päivästä (21.12.), että jos talviseisauspäivänä aurinko paistaa niin kauan, että rakuuna ehtii hevosen selkään ja alas, tulee seuraava kesä olemaan erittäin poutainen ja kuiva. Kivennapalaiset taas sanoivat, että joulumyrskyt ennustavat kevätkesäisiä ukkosia ja koivistolaiset olivat sitä meiltä, että "Jouluna jos on kesä, niin pääsiäisenä on talvi." Sakkolalaiset taas ennustivat jouluyön tähdistä sienivuotta: "Kun jouluyön on tähdessä, niin tulee hyvä sienivuosi."

Talven säitä on aiemmin tutkittu tarkasti. Ei ole ollut yhdentekevää lähdetäänkö vaivalloiselle matkalle alkavilla pakkasilla vaiko suojan tuntumassa. Alkavan lumipyryn ennustajina toimivat usein linnut. Kun pieni lintu lyö ikkunaan, niin pian tuisku myllertää saman ikkunan. Samaa ennustaa tiaisen yritteliäs tiukutus, lintujen parveilu lähellä taloa. Jänis ilmaisee pyryn tulon vetämällä kynttä, mikä näkyy lisäviiruna säännöllisten käpäläin jälkien välillä.

Varmahko merkki on myös "idän irvistys". Silloin aamun koitteessa näkyy kirkas valojuova itäisen taivaanrannan ja hiukan sen yläpuolella loikovan synkän pilven välistä. Aamuruskosta voi erottua myös korkealla palava tulipunainen soihtu. Silloin "päivä puhuu päälleen" ja ennustaa pahaa pyryilmaa.

Pakkanen tulee, jos noki kipunoina palaa padan kyljessä tai savuhormin karstassa tai jos päre palaa räiskyen ja niin, että karsi itsekseen katkeilee. Samaa ennustavat leudolla säällä harvakseen putoilevat ryynimäiset lumirakeet. Vallitseva pakkanen joko nopeasti kiristyy tai lauhtuu, jos pakkanen alkaa paukkua.

Muita yleisesti tunnettuja pakkasen enteitä ovat mm. kun linnunrata loistaa kirkkaana, sauva narahtaa hiihtäessä, askel kitisee kävellessä, taivas selkenee ja tuuli tyyntyy iltasella, tuulee pitkään pohjoisesta. Varis ja korppi talvisella ääntelyllään ilmoittavat suojan pian saapuvan. Ennen suojaa myös metsä usein kuuroittuu, vetäytyy huurteeseen tai on kokonaan lumen peitossa. Pakkanen heikkenee tai tulee suoja, kun metsä tummuu, kun linnunrata on himmeä ja siinä on pimeitä kohtia tai kun pakkanen kiristyy ja tähdet tuikkivat erittäin kovasti. Säistä voidaan myös todeta pessimistisesti: "Pakkanen pyryn perästä paha ilma pakkasista."

Ulkona sataa räntää ja välillä tihuuttaa vettä. Toivottavasti se on merkki siitä, että saamme sellaisia ilmoja kun aina kulloinkin tarvitsemme. Välillä hyviä hiihtokelejä ja paljon lunta, pakkasia mutta myös leutoja ilmoja; sadettaja päivänpaistetta sopivina annoksina tarpeemme mukaan.

Toivon myös kaikille sukuseuran jäsenille Joulurauhaa ja Kaikkea Hyvää Vuodelle 1998. Samalla kiitän myös kaikkia onnistuneesta sukujuhlastamme Sauvossa.

Terveisin Päivi Inkinen, sukuseuran sihteeri.